Sain yllättäen työhaastattelukutsun, jännittävää ja mielenkiintoista. Edellisestä haastattelusta viisastuneena en vielä viitsi hirveästi tuuletella. Haku on kolmivaiheinen: haastattelun jälkeen tulee osalle porukasta soveltuvuusarvioinnit. Minulla on pari viikkoa aikaa valmistautua, hyvä niin.

Sitten huomenna menen toiseen haastatteluun: nuoruuden haavealalleni. Se on kevään harjottelupaikkaa varten. Tuo haastattelu jo jännittää minua. Olo on vähän ristiriitainen: nuo edellä mainitut työt ovat täysin toistensa vastakohdat. Ja tietysti harjoittelupaikka on turha silloin, jos vaikka työllistyisinkin ennen sitä. Koitan pysyä rauhallisena: se on vaikeaa, kun on innostunut molemmista.

Kirjoitan tätä blogia kurssilla: opetus on sen verran verkkaista, että ehdin samalla tehdä muutakin. Kyllä niin paljon mieluummin olisin töissä, mutta minkäs teet. On vain jaksettava olla kärsivällinen ja luotettava tulevaisuuteen. Useimmiten jaksan olla luottavainen, mutta viime viikolla oli pari todella surullista päivää; epätoivo yritti päästä niskan päälle.

Olipa mukava saada kommentti omaan blogiin. Toivottavasti niitä tulee jatkossakin.